Zizek, Slavoj: Pehmeä vallankumous - Psykoanalyysi, taide, politiikka

Gaudeamus - Helsinki University Press 2009

978-952-495-127-2

Suomentanut ja toimittanut Janne Porttikivi

Kirjoituksissaan Žižek liikkuu suvereenisti niin populaarikulttuurin, taiteen, tieteen kuin tavallisen arjen, politiikan, uskonnon ja teoreettisen spekulaationkin välillä. Hän analysoi kulttuurisia ja poliittisia ilmiöitä tavalla, joka saa näkemään ne uudessa ja usein yllättävässä valossa. Žižek arvostelee monia nykyajattelun valtavirtauksia (kulttuurintutkimus, kognitiotieteet, feminismi, postmodernismin eri muodot), mutta samalla pyrkii tarjoamaan niille vaihtoehdon.

Hänen ajattelunsa voi herättää vastustusta ja ärsyttää, mutta se ei koskaan ole tylsää tai mitäänsanomatonta. Lähtökohtana on ajatus, että ilman saksalaisen idealismin perinnettä (Kant, Schelling, Hegel) on mahdotonta ymmärtää modernia subjektiutta sekä niitä poliittisia, eettisiä ja ideologisia umpikujia, joihin se väistämättä törmää nykyisessä reaalikapitalismissa. Tämä on kuitenkin mahdollista vain Jacques Lacanin psykoanalyyttisen ajattelun avulla.